Palvelut Lähellä -sovellus on taskussasi kulkeva matkaopas!

Yllästunturin huipulla

Alkusyksy on minusta ihanaa aikaa kaikenlaiselle ulkoilulle, kun kesäauringon viimeiset säteet lämmittävät, mutta ilma on sopivan raikas. Lähdimme muutamaksi päiväksi rentoutumaan Ylläksen jylhiin maisemiin. Ihan ruskaretkeksi tuota syyskuun ensimmäisellä viikolla tehtyä matkaa ei voi kutsua, mutta siellä täällä oli punertavaa maaruskaa ja muutamia keltaisen sävyissä hehkuvia puita.

Majoituimme Tunturitupa 4 nimisessä mökissä Ylläsjärven puolella. Mikäli haluat majoittua rauhallisessa ympäristössä keskellä luontoa, kannattaa vaihtoehtoihin tutustua nettimokki.com -sivustolla.

Mökki oli ihastuttava, kooltaan kompakti, mutta hyvin varusteltu moderni mökki. Varaussivustolla vuodepaikkojen määräksi ilmoitetaan 5, mutta jääkaappi on sen verran pieni, että täyttyi jo meidän kahden ihmisen ruoista. Siksi kyseinen mökki ei ehkä ole paras kohde esimerkiksi kaveriporukalle, mutta pariskunnille ja lapsiperheille todella hyvä ja edullinen vaihtoehto.

Erityismaininta kattoikkunoista, joista voi ihastella tähtiä ja revontulia sängyssä loikoillen.

Ylläsjärven puolelta löytyy myös ihastuttava Eelin kauppa, josta löytyy kaikki tarpeellinen mökkielämään ja tarjoushaukka voi bongata tuotteita hyvässä alessa!

Aurinko paistoi koko reissumme ajan ja ulkona oli mukavan kirpakka syyssää. Valitsimme ensimmäisen päivän retkikohteeksi Varkaankurun luontopolun, joka on noin 3,5 kilometriä pitkä. Polku alkaa ja päättyy Ylläksen luontokeskus Kellokkaalle, jonka edustalla on tilava parkkipaikka. Matkalla ajoimme myös Ylläksen maisematien pysähdyspaikan ohi. P-paikalta avautuivat upeat näkymät, ja olipa joku leiriytynyt asuntovaunulla sinne, enkä yhtään ihmettele miksi.

Reissumme ajoittui siinä mielessä hyvään ajankohtaan, että Varkaankurun polun varrella on paljon lehtipuita ja vihreää aluskasvillisuutta, mikä ei olisi päässyt näyttämään kaikkea loistoansa myöhemmin syksyllä.

Varkaankurun polku soveltuu hyvin kaiken tasoisille ja -ikäisille kulkijoille, sillä reitti koostuu pääasiassa leveistä pitkospuista ja sorateistä. Me kiersimme polun vasemmalta oikealle nousten koko ajan hitusen ylöspäin, mutta yhtä hyvin sen voi aloittaa oikealta, jolloin matka taittuu kevyemmin.

Toisena päivänä halusin ehdottomasti käydä Yllästunturin huipulla. Päivä oli todella tuulinen, joten gondolihissi oli kiinni, mutta sehän ei meitä hidastanut. Lähdimme siis kapuamaan ylös tunturin huipulle johtavaa kävelyreittiä pitkin. Pituudeltaan se oli lyhyempi kuin edeltävän päivän luontopolku, mutta jyrkkä nousu toi haastetta.

Puolivälin saakka nousu sujui melko kivuttomasti, mutta ylempänä maasto on epätasaisempaa: kiviaines vaihtelee isoista lohkareista pieneen hienojakoiseen soraan. Nousua hurjempaa oli kuitenkin alastulo, kun koko ajan sai varoa jalan alta muljahtavia kivenmurikoita, eikä tukeakaan saanut oikein mistään. Paras vaihtoehto olisikin kiivetä huipulle ja tulla gondolihissillä alas, mutta olipahan seikkailu!

Huipulta avautuvat maisemat ovat kyllä vertaansa vailla. Huipulta löytyy myös kahvila ja ravintola, jossa maisemista voi nauttia kuuman kahvin kera.

Mikäli etsit paikkaa, jossa voi hengähtää luonnon helmassa, kannattaa tutustua Ylläksen tarjontaan!

 

Terveisin,

Laura